Ovi sulkeutui - OAJn valtuusto lakkautti työhyvinvointirahaston

OAJn valtuusto lopetti kevätkokouksessaan työhyvinvointirahaston toiminnan. Työhyvinvointirahasto oli perusteltu kokeilu, mutta vaikuttavuusarvioinnin perusteella se ei tuottanut odotettua tulosta. Rahasto perustettiin aikanaan tukemaan työelämän kehittämistä, kun työhyvinvoinnin merkityksestä alettiin puhua entistä enemmän. Rahaston lakkauttaminen on symbolinen ja konkreettinen muutos – yksi harvoista valtakunnallisista tukimuodoista on poistunut näyttämöltä.

Päätös herättää kysymyksiä. Jäävätkö työhyvinvointiasiat OAJssa nyt korulauseiden varaan? Miten työelämän ongelmiin vastataan jatkossa, kun yksi keino tukea työhyvinvointia on poistunut?

Työhyvinvointi on ensisijaisesti työnantajan lakisääteinen velvollisuus. Ilman johdon sitoutumista, rakenteellista tukea ja riittäviä resursseja yksittäiset ulkopuoliset hankkeet eivät kanna pitkälle. Rahaston aikana käynnistettiin lukuisia hankkeita, moni niistä jäi kokeiluiksi, joiden opit eivät siirtyneet osaksi pysyviä käytäntöjä.

“Työsuojeluvaltuutetut ovat työpaikkojen hyvinvoinnin arjen edistäjiä.”

Yksi keskeinen kehityskohde, jonka merkitys kasvaa nyt rahaston toiminnan päätyttyä, on työsuojeluvaltuutettujen koulutus. Työsuojeluvaltuutetut ovat työpaikkojen hyvinvoinnin arjen edistäjiä – käytännön tasolla toimivia henkilöitä, joiden työn merkitys korostuu erityisesti silloin, kun muuta ulkopuolista tukea ei ole saatavilla.

Työsuojeluvaltuutetun rooli on laaja ja usein aliarvostettu, eikä hänen osaamistaan hyödynnetä riittävästi organisaatioissa. Hänen työnsä ei rajoitu pelkästään fyysiseen työturvallisuuteen, vaan ulottuu psykososiaalisen kuormituksen tunnistamiseen, työyhteisön ristiriitojen käsittelyyn, etätyökäytäntöihin sekä organisaatiomuutosten vaikutusten arviointiin. Rakentamiseenkin pitää osata ottaa kantaa. Työsuojeluvaltuutetuilta vaaditaan osaamista lainsäädännöstä, vuorovaikutuksesta, muutoksenhallinnasta, työhyvinvoinnin mittareista ja jopa työyhteisökulttuurien ymmärtämisestä.

Tämä osaaminen ei synny sattumalta. Tarvitaan jatkuvaa, ajantasaista ja systemaattista koulutusta. Työsuojeluvaltuutetun pitää olla kiinnostunut työpaikan asioista, motivoitunut hoitamaan asioita ja välittää työntekijätason tietoa työturvallisuus-, työhyvinvointi ja työterveysasioista käsiteltäväksi yhteistoiminnassa työnantajan kanssa.

“On aika kohdistaa huomio toimenpiteisiin, joilla voidaan tukea entistä tehokkaammin ja laajemmin jäsentemme arkea pitkäjänteisesti. Työsuojeluvaltuutettujen merkitys ja osaamisen vahvistaminen on yksi niistä.”

Olin itse mukana aikanaan päättämässä Työhyvinvointirahaston perustamisesta – ja nyt sen lopettamisesta. Se ei ollut helppo päätös. Rahasto syntyi aidosta tarpeesta: halusta parantaa työelämää, rakentaa hyvinvoinnista enemmän kuin pelkkä juhlapuheiden teema.

Nyt on ratkaisevaa, ettei työhyvinvoinnin ja -suojelun tukeminen edunvalvonnassa ja jäsenpalveluissa katoa rahaston mukana. Sen sijaan on aika kohdistaa huomio toimenpiteisiin, joilla voidaan tukea entistä tehokkaammin ja laajemmin jäsentemme arkea pitkäjänteisesti. Työsuojeluvaltuutettujen merkitys ja osaamisen vahvistaminen on yksi niistä.

Hyvinvointi työelämässä ei ole luksusta, vaan perusedellytys.

Jussi Kuoppala, OAJn valtuutettu ja AOn hallituksen varajäsen