Katse toisen asteen ammatilliseen koulutukseen

Ammattiosaamisen päivänä 30.1. 2026 nostetaan esiin ammatillisen koulutuksen merkitystä ja juhlistetaan ammattiosaajia ja ammattiin opiskelevia, jotka rakentavat tulevaisuuden Suomea. Tänä vuonna Ammattiosaamisen päivän teemana korostetaan työelämäyhteistyötä.

Meistä jokaisesta on kasvanut eri alojen ammattilaisia eri polkuja pitkin. Jokainen on ottanut ensiaskeleensa ja siitä on muodostunut vahva mielikuva jollekin alalle, tiettyyn työpaikkaan tai ylipäätään mielikuvaan työelämästä.

Mielikuvien luonti ja mahdollisuuksien tarjoaminen ovat yhteinen tehtävämme, ja jokaisella on oma roolinsa osallistua tulevaisuustalkoisiin. Muutosta ei luo mikään oppilaitos tai työpaikka yksin.

Ammatillisessa koulutuksessa käydään vuoropuhelua ammatillisen koulutuksen kehittämistarpeista sekä riittävän rahoituksen turvaamisesta. Molemmat ovat ratkaisevia, jos Suomi aikoo vastata työelämän muuttuviin osaamistarpeisiin ja tukea kestävää talouskasvua. Ammattiosaajia tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Yritysten työvoimatarpeesta noin puolet kohdistuu ammatillisen koulutuksen suorittaneisiin osaajiin. Lisäksi koulutus- ja osaamistason nostaminen Suomessa ei onnistu ilman ammatillista koulutusta.

Kaikki puolueet ovat ymmärtäneet, että talouskasvuun tarvitaan osaamista ja että ammatillinen koulutus tarvitsee riittävät taloudelliset resurssit pystyäkseen toteuttamaan perustehtäväänsä ammattiosaajien kouluttamisessa.

Ammatillinen koulutus ei ole paikallaan pysyvä järjestelmä, vaan se kehittyy jatkuvasti työelämän mukana.  Rahoitusmalli, oppimisen tuen uudistus sekä ammatillisen koulutuksen toiminnanohjauskokeilu tuovat mukanaan uusia mahdollisuuksia, mutta myös haasteita.

Esimerkiksi lähes puolella ammattikorkeakouluopinnot aloittaneista on taustallaan ammatillinen tutkinto. On myös erittäin tärkeää, että ammattiosaajat voivat kehittää osaamistaan edelleen ammatti- ja erikoisammattitutkinnoilla.

Hallituksen ammatilliseen koulutukseen kohdistamat 120 miljoonan euron rahoitusleikkaukset alkoivat vuonna 2025 näkyä konkreettisesti oppilaitosten arjessa. Viime vuoden huhtikuussa saatiin myös positiivinen uutinen, kun pääministeri Petteri Orpon hallitus linjasi vuosien 2026–2029 julkisen talouden suunnitelmassa, että ammatillinen koulutus säästyy lisäleikkauksilta.

Toiminnanohjauskokeilun tavoitteet ovat kannatettavia ja tukevat myös niiden koulutuksen järjestäjien kehittämistyötä, jotka eivät ole mukana kokeilussa. Kokeilu toimii kirittäjänä koko kentälle koulutuksen laadun ja vaikuttavuuden jatkuvassa parantamisessa. On tärkeää, että kokeilu reagoi toimintaympäristön muutoksiin. Kahdeksan vuoden kuluttua Suomi on monin tavoin erilainen kuin nyt.

Suomessa on asetettu kunnianhimoinen tavoite: vuoteen 2030 mennessä puolella 25–34-vuotiaista tulisi olla korkeakoulututkinto. Tällä hetkellä jäämme tästä selvästi jälkeen. Osuus on alle 40 prosenttia – lähes kymmenen prosenttiyksikköä vähemmän kuin kehittyneissä maissa keskimäärin.

Kun tarkastellaan yhden ikäluokan koulutuspolkua peruskoulun jälkeen, erot ovat silmiinpistäviä. Noin kaksi kolmasosaa lukiolaisista päätyy seitsemässä vuodessa korkeakouluun. Ammatillisesta koulutuksesta vastaava osuus on alle viidennes. Ero ei selity sillä, etteivätkö ammattiin opiskelevat olisi kiinnostuneita jatko-opinnoista. Päinvastoin. Lähes puolet heistä hakee korkeakouluun.

Jos Suomi haluaa oikeasti nostaa korkeakoulutettujen määrää, katse pitäisi kääntää sinne, missä kasvuvaraa aidosti on eli toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Lisäksi työelämä muuttuu. Yhä useammin eläkkeelle siirtyvä ammattikoulutettu korvataan korkeakoulutetulla. Tässä tilanteessa ammatillinen tutkinto ja korkeakoulututkinto yhdessä voivat olla valtava vahvuus.

Asiantuntijat ovat tästä yksimielisiä. Teknologiateollisuuden arvion mukaan Suomi tarvitsee seuraavan kymmenen vuoden aikana 140 000 uutta työntekijää, joista kolme neljästä edellyttää korkeakoulututkintoa. Näitä osaajia ei löydetä pelkästään lukioista.

Hyvä uutinen on, että suunta on kääntymässä. Vuonna 2024 noin 44 000 suomalaista aloitti ensimmäisen korkeakoulututkintonsa. Tällä tahdilla Suomi tulee aikanaan saavuttamaan 50 prosentin tavoitteen. Huono uutinen on se, että tämä tapahtuu liian hitaasti yksilön ja koko yhteiskunnan kannalta.

Jokaisella meillä on oma roolimme ja vastuumme siinä, millaista kuvaa ammatillisuudesta nuorille rakennamme.

Niina Aho

AOn 2. varapuheenjohtaja, ammatillinen opettaja