Ensimmäistä kertaa OAJ:n valtuuston pöntössä – eli miten selvisin kolmen päivän tulikokeesta

Tunnustan heti alkuun: vaikka olen seissyt ryhmien edessä lukemattomia kertoja ja puhunut asioiden puolesta niin koulutusvastaavana kuin erilaisissa projekteissakin, OAJ:n valtuustosalissa istuminen ensimmäistä kertaa veti kämmenet kummasti hikeen. 

Ympärillä istui edunvalvonnan konkareita, joiden kokemus mitataan vuosikymmenissä. Kun kalenterissa seisoi kolmipäiväinen valtuustokokous, tiesin, että edessä olisi varsinainen kestävyysurakka. SOLA-koulutukset ja AO-Akatemia on toki tullut käytyä, ja teoriassa tiesin tasan tarkkaan, miten homma toimii. Käytännössä olo oli kuitenkin kuin amiksessa ensimmäistä päivää aloittavalla nuorella: mistä ovesta mennään, kuka täällä oikeastaan määrää ja miten ihmeessä istumalihakset kestävät kolme päivää tiukkaa asialistaa? 

Kun on pakko avata suu 

Sitten tuli se hetki. Asialistalla oli teema, joka liippasi niin läheltä ammatillista koulutusta, muuttuvaa toimintaympäristöä ja omaa sydäntäni, että oli yksinkertaisesti pakko avata suu. 

Niinalle merkki, tulen puhumaan kanssasi. 

Sydän jätti pari lyöntiä väliin ja alkoi sen jälkeen hakata sellaista tahtia, että pelkäsin vierustoverin joutuvan tarkistamaan pulssini. Kun puheenjohtaja ilmoitti vuoromme tuleen, matka omalta paikalta puhujapönttöön tuntui vähintään maratonilta. Mielessä pyöri kaikki mahdollinen mikrofoniin kompastumisesta täydelliseen jäätymiseen. 

Mutta kun pääsin perille, laskin kädet tukevasti puhujapöntön reunoille ja katsoin saliin, tapahtui jotain kummallista. Jännitys kaikkosi. Ymmärsin, että tuolla edessäni istuu vain kollegoita. Vedin syvään henkeä, unohdin turhan pönöttämisen ja puhuin asiani. 

Käytäväkeskustelujen kulta-aika ja yhteinen sävel 

Valtuuston todellinen suola – tai ehkä pikemminkin sokeri – piili noiden kolmen päivän aikana niissä hetkissä, kun kokousnuija ei paukkunut. Verkostoituminen ja lukemattomat kahvikupposten äärellä käydyt keskustelut muiden valtuutettujen kanssa avasivat silmät. 

Oli huojentavaa ja suorastaan voimaannuttavaa huomata yksi asia: edustamme me sitten mitä koulutusastetta tahansa – varhaiskasvatusta, perusopetusta, lukioita tai ammatillista koulutusta – painimme aivan samojen asioiden kanssa. Opetusalasta riippumatta meillä kaikilla on tasan sama, kirkas yhteinen tavoite: koulutuksen laadun nostaminen ja lähiopetuksen lisääminen. Se on se kivijalka, jolle koko suomalainen sivistys ja osaaminen rakennetaan, ja siitä me kaikki olimme liikuttavan yksimielisiä. 

Jäänmurtaja ja huojennus 

Kun kolmipäiväinen urakka lopulta lyötiin päätökseen, olo oli huojentunut, hieman väsynyt, mutta ehdottomasti voittajafiiliksissä. Jää oli murrettu ja uusia tärkeitä kontakteja luotu. Tästä se valtuustokausi todella alkaa. 

Jos ensimmäisestä puheenvuorosta ja kolmen päivän istumisesta OAJ:n valtuustossa selviää hengissä, selviää kyllä mistä vain. Nyt on alkulämmittelyt tehty ja on aika kääriä hihat todellista edunvalvontatyötä varten. Seuraavalla kerralla matka pönttöön on jo huomattavasti lyhyempi! 

Vesa